"Kulttuurishokki"

Mitään varsinaista kulttuurishokkia minulla ei ole täällä ollut. Sen osasin jo ennakoida, sillä maa oli entuudestaan tuttu ja varmaankin Europaan skandinaavisin maa, jolla on paljon yhtäläisyyksiä Suomen kanssa. Eroja toki on, mutta ne ovat enimmäkseen positiivisia. Toivonkin, että voin tuoda mukanani reissusta joitain tapoja ja käytäntöjä Suomeen ja istuttaa ne edes kaveripiiriini. Mutta nyt, nopea listaus havaitsemistani kulttuurieroista Suomen ja Alankomaiden välillä.

Asiakaspalvelu

Ehkä merkittävin. Täällä saa palvelua ja lähikaupan kassat lähes poikkeuksetta palvelevat äärimmäisen ystävällisesti, mutteivät kuitenkaan teennäisesti. Ravintoloissa tarjoilijoiden toiminta saattaa olla hieman hidasta tai joskus jopa välinpitämättömän oloista, mutta toisaalta ravintolassa saa nauttia juomastaan tai ruuastaan rauhassa - ilman tunnetta siitä, että tarjoilijoilla on kiire savustaa asiakkaita ulos uusien maksavien asiakkaiden tilalta. Palvelu toki on tökeröä verrattuna esimerkiksi jenkkeihin, jotka ansaitsevat suurimman osan elannostaan tipeillä. Täällä ei siis ole varsinaista tippikulttuuria, joka tietysti ilahduttaa suomalaisen mieltä. Kaupoissa myyjillä ei vaikuta olevan kiire, moni muukin on huomannut, että myyjien toiminta on hieman hitaampaa kuin mihin olemme yleensä tottuneet. Tai ehkä olemme aina kiireisiä?

Ihmiset

Hollantilaiset ovat monin tavoin samanlaisia kuin suomalaiset. Oma luonteeni istuu tänne hyvin - täällä ei jauheta turhaa small talkia (mutta osataan se toki), sanotaan asiat suoraan ja niin kuin ne ovat. Ihmiset ovat hyvin avuliaita, minkään kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Ihmiset ovat myös (yllätysyllätys) suomalaisia puheliaampia ja avoimempia - joka kerta kuntosalilla joku tulee höpöttelemään jotain, junassa tulee usein vaihdettua muutama sana, tuntemattomat saattavat pysäyttää kadulla ja jutella tai kysyä neuvoa sekä lähikahvilan omistaja saattaa istuutua pöytääni ja kysellä kuulumisia. Ihmiset eivät ole kuitenkaan tunkeilevia. Naisena kaduilla saa kulkea rauhassa, samoin baarissa - törkeyksiä täällä ei tarvitse kuunnella, eikä myöskään tuntemattomien ukkojen lääppimistä sietää.

Ruoka

Täytyy myöntää, etten ole juurikaan perinneruokia maistellut. Ranskalaisia, stroopwafeleita, leipää jne. on mennyt jonkin verran, mutta lämpimiin ruokiin tai borrel-herkkuihin (paikallisten tapasten tyyliset baarisafkat) en ole vielä tutustunut. Juusto on hyvää, muttei mitenkään poikkeuksellisen edullista. Marketit pursuavat tuoreita vihanneksia ja valinnanvaraa löytyy. Täällä on oikein helppoa syödä terveellisesti, jos haluaa. Ruisleipähimolta sun muilta olen välttynyt, pahimmaksi pettymykseksi osoittautuivat paikalliset pikapuurot, joita yleensä Suomessa syön vähän väliä aamu- tai välipalaksi. Raejuustoa ei ole varsinaisesti ikävä, mutta välillä se olisi kiva lisä. Rahkaa ja soijatuotteita löytyy kaupoista hyvin! Koska en juurikaan juo maitoa Suomessakaan esim. ruokajuomana, en osaa oikeastaan edes kertoa, miltä maito maistuu täällä! Kahvin seassa sitä olen maistanut kyllä. Ihan tavallisten ruokakauppojen valikoima muistuttaa hyvin paljon suomalaista valikoimaa, gluteenitonta, superfoodia, alkoholia (VIINIÄ), tuoreita tuotteita jne. jne. Omalla kohdallani ruoka ei ole siis ollut ongelma! Kuten aiemmista postauksista on ehkä käynyt ilmi, Utrechtissa on loistava ravintolatarjonta, joka on ollut enemmän kuin mieleeni.

Juhliminen

Utrecht on täynnä ihania pieniä baareja, mutta myös isompia klubeja. Baarit ovat auki yleensä noin 3-4 asti aamulla, klubit myöhempään. Näihin en ole vielä löytänyt mitään yhdenmukaisuutta. Ihmiset käyttäytyvät todella hyvin myös humalassa. Oksennukseen olen törmännyt kerran klubilla eikä kukaan ole koskaan ollut minulle töykeä. Opiskelijan on hyvä pitää henkkareiden lisäksi opiskelijakortti mukanaan, sillä voi päästä ilmaiseksi joihinkin baareihin. Torstai on täällä bailupäivä, hollantilaisten pikkulauantai siis. Omasta mielestäni torstai ja lauantai ovat parhaita päiviä juhlia. Musiikkia löytyy laidasta laitaan, olen ollut Tavastian lauantaidiskoa muistuttavissa bileissä, jam sessioneissa, electrohousebileissä, rokkibaarissa ja kuumimpia "hittejä" soittavassa baarissa. Ja monessa muussakin. Baareihin ei yleensä maksa mitään sisään, jotkin klubit perivät etenkin viikonloppuisin sisäänpääsymaksun. Juominen on halvempaa, suurin osa taitaa juoda bisseä ulkona ollessaan. Shoteista dropjeshot muuten muistuttaa salmaria hyvin voimakkaasti! Vaikka en ehkä mikään salmarin suurin ystävä olekaan.

Koulu

Elin tänne tuloon asti käsityksessä, että opiskelu täällä olisi Suomea huomattavasti rankempaa. Päin vastoin. Näin rentoa koulunkäynti ei ole ollut aikoihin! Meidän koulutusohjelmamme on poikkeuksellinen, mutta muissa ohjelmissa opiskelevat ovat kertoneet samaa - ei stressiä koulusta. Hollantilaiset luokkakaverit ovat sitä mieltä, ettei kurssimme anna realistista kuvaa opiskelusta täällä. Oli miten oli, olen itse enemmän kuin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseemme!

Muita eroavaisuuksia

- Koko maassa on käytössä yhteinen "matkakortti", OV-chipkaard, jolla matkustetaan sekä paikallisliikenteessä (bussit, sporat, metro) että junilla. Kortilla kirjaudutaan sisään lähtiessä ja kirjaudutaan vastaavasti ulos saapuessa määränpäähän. Matkan hinta määräytyy tämän mukaan. Itse olen ostanut 50 eurolla juna-alennuksen, joka oikeuttaa off-peak tunteina 40% alennukseen junamatkoista. Amsterdamiin pääsee siis noin neljällä eurolla!
- Pyörä on kingi - oikeasti. Autot ja jalankulkijat tulevat nokkimisjärjestyksessä reilusti pyörän jälkeen. Kaupungit on suunniteltu pyöräilijöille ja liikkuminen on todistetusti nopeinta pyörällä. Kiitos ihanan tasainen maa!
- Tolerance. Siitä on jauhettu paljon, niin koulussa kuin kavereidenkin kesken. Täällä siedetään monia asioita. Maahanmuuttoa, huumeita, prostituutiota, erilaisia ihmisiä, töykeitä käytöstapoja. Aina ei toki hihkuta riemusta. Vastapainoksi asioiden sietäminen tuottaa tulosta monilla tavoin - Alankomaissa on esimerkiksi poikkeuksellisen elinvoimainen ja suuri luovan alan sektori, jota tuetaan aktiivisesti.


Nämä ovat ehkä ensimmäisenä mielessäni. Kerron toki mielelläni lisää, jos aiheita tulee vastaan. Ja sori, ei kuvia.

Onnellisuutta ilmassa

Maaliskuun alkaessa korkattiin myös kevät virallisesti alkaneeksi. Viime viikonloppuna istuimme baari-iltaa Olivierissa, entisessä kirkossa. Lauantaina nautiskeltiin niin kukka- kuin ihan tavallisistakin markkinoista. Nautin erityisesti siitä, että markkinat ja tapahtumat tässä Helsinkiäkin pienemmässä kaupungissa herättävät kadut ja ihmiset henkiin.

Nutella-stroopwafel lauantain markkinoilla - hiilariöverit 

Viikonlopun jälkeen olikin aika käydä vastaanottamassa äiti tämänhetkiseen kotikaupunkiini! Lähdin maanantaiaamuna reippaana matkaamaan kohti Schipholia, mutta ensimmäinen mutka matkaan tulikin ja Utrechtin asemalla. Lakko! Junalakko! Hollannissa! Kahden bussimatkan ja noin tunnin myöhästymisen tuloksena pääsin kuin pääsinkin äitiä vastaan lentokentälle. Ja ei, Hollanti ei ole mikään Ranska, jossa lakkoillaan jatkuvasti. Huonoa sattumaa siis. Löysimme ihmeen kaupalla suoran, mutta hitaan junayhteyden suoraan lentokentältä Utrechtiin ja majoitimme äidin hotelliin. Hiljaisessa kaupungissa kiertelyä, lounasta, minun osaltani pikainen koululla käynti ja ihanaa illallista tapasravintola El Mundossa (Voorstraat 18). 16,95 eurolla saimme 'all you can eat' tapaksia, namnam! Kuten ehkä teksteistä huomaa, täällä 'all you can eat' on hyvinkin yleistä, etenkin alkuviikosta, kun ravintolat koittavat houkutella diileillään asiakkaita. Loistavaa, sanon minä!

Loistava boutique-hotelli Hotel Dom (Domstraat 4)

Pääsin nauttimaan äidin ihanasta hotellihuoneesta ja vietinkin siellä kaksi yötä. Sopivaan saumaan sattui äidin vierailu, sillä meillä kotona oli jälleen ongelmia boilerin kanssa, eikä lämmintä vettä tullut puhumattakaan pattereiden toiminnasta. Äidin vierailun myötä pääsin katsomaan Utrechtia uusin silmin, jälleen turistina. Onhan tämä kaunis ja ainutlaatuinen kaupunki, jossa on paljon hyviä puolia. Valitettavasti säät eivät olleet puolellamme, sillä sateet ja tuuli yltyivät paikoitellen niin inhottaviksi, etten ole vastaavaa täällä ollessani nähnyt.

A'dam

Tiistain ja keskiviikon Utrecht-päivien jälkeen suuntasimme torstaiksi Amsterdamiin. Kulutimme jalat puhki kävellen Amsterdamin viehättäviä katuja. Hyvin nukutun yön jälkeen perjantaina meillä oli vielä lähes kokonainen päivä aikaa seikkailla. Hyväksi valinnaksi turistisesonkikauden ulkopuolella osoittautui kanaaliristeily, jossa pääsimme lämmittelemään veneeseen ja näkemään kauniit kanaalit vedestä käsin! Alkuillasta saatoin äidin takaisin lentokentälle hieman haikein mielin, mutta iloisena tavallisen arkeni jatkumisesta.

Veneajelulla rakkaan äidin kanssa

Eilen, lauantaina, oli tiedossa megakotibileet Pythagoraslaanilla, opiskelija-asuntolassa. Kouluhommia paiskittuani oli mukavaa lähteä ihmisten ilmoille ja tapaamaan ystäviä. Illan aikana kävin varmaankin viidessä eri asunnossa, vaikka bileet järjestettiin ainoastaan yhdessä. Facebook-eventin mukaan osallistujia bileissä oli reilu 200... Hauskaa oli! Tänään on ollut eilistäkin parempi sää ja olen nauttinut siitä pyöräilemällä ja kävelemällä kaupungilla. Naistenpäivän "kunniaksi" hemmottelin itseäni pienellä shoppailulla (ihan niin kuin sitä ei olisi tehty tarpeeksi Amsterdamissa), jonka jälkeen istuin kahvilan terassilla auringossa lukemassa kirjaa. Täydellinen päivä!

Utrechtissa vietettiin tänään Culturele Zondagenia - musiikkia ja esityksiä kaikkialla kaupungissa!

Kouluhommat stressaavat hieman, mutta muuten olo on erittäin onnellinen. Hymyilyttää jatkuvasti ilman mitään järkevää syytä - aivan kuin olisin ihastunut. Ja niinhän olenkin, nimittäin tähän kaupunkiin, kevääseen, aurinkoon, ihaniin ihmisiin ympärilläni ja arjen pieniin hetkiin, joista on kerrankin aikaa nauttia! Tuntuu, että tässä ympäristössä pystyn todella olemaan oma itseni ja löytämään ne itsestäni vielä puuttuneet palaset.

Pieniä onnenhetkiä: kirjan lukemista kevätauringossa

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Aurinkoa alkavaan viikkoon!

Kaunis A'dam