Edellisessä postauksessa hommat etenivät, nyt tuntuu, että pysytään paikoillaan. Näin missään nimessä todellisuudessa ole, olen saanut tehtyä enemmän asioita viimeisen viikon aikana kuin moneen kuukauteen, mutta uutta tehtävää ilmenee koko ajan. Kun kahden sivun to do -listaltani saan viivattua jonkin yli, tuleekin sähköpostiin uusi hoidettava homma.
Yöeläin kun olen, saan "loistavia" ideoita aamuyön tunteina ja lista pitenee pitenemistään. Kaikki ystäväni tietävät, millainen pakkaaja olen. Pakkaan viime tingassa (usein puolisen tuntia ennen matkalle lähtöä), hätiköiden ja usein unohdan jotain hyvinkin olennaista (viimeisimmälle reissulle muistin esimerkiksi ottaa vinon pinon mekkoja ja hameita mukaan, mutten yhtiäkään sukkahousuja), mutta täytän laukun jollain epäolennaisella (kuten esimerkiksi kahdeksalla parilla tennareita). Pakkauslistaan on neuroottisuuteni myötä kertynyt jo neljä eri kategoriaa: tärkeät, kosmetiikka, vaatteet, asusteet. Nyt jo surettaa, että pitää jättää osa kengistä kotiin koko kevääksi... Vakavia huolenaiheita.
Kaksi muuta vakavaa huolenaihetta on hyvän ripsienpidennysten tekijän löytäminen sekä hyvän kuntosalin löytäminen. Huolenaiheet pyörivät siis (onneksi) turhanpäiväisten asioiden ympärillä - vielä kertaakaan ei ole huolettanut, pärjäänkö uudessa kulttuurissa, löydänkö ystäviä tai iskeekö koti-ikävä.
Miten hommat ovat sitten edenneet? Vuokrasoppari allekirjoitettu, puhelinasioita selvitelty, huomenna uusin rokotteet (hups, pari vuotta myöhässä) ja laitetaan vakuutukset kuntoon äidin kanssa, virkatodistus saatu maistraatista, muuttoilmoitus tehty, Kelalta anottu muutosta opintotukeen, passikuvat toimitettu opiskelijakorttia varten, apteekissa käyty, kaikki postit peruttu... Monen muun vaihdossa olleen kanssa olenkin keskustellut siitä, kuinka paljon vaihtoa täytyy valmistella, verrattuna esimerkiksi "ihan tavalliseen" ulkomaille muuttoon. Ja jes, vaihdon apurahat saatu tilille. Tärkein.
Tänään on tasan kaksi viikkoa lähtöön. Outoa, että joillekin ihmisille on jo sanottu heipat. Toisten kanssa sitä viivytellään ihan siihen viimeiseen hetkeen saakka.. Pian löytyy toivottavasti kuviakin, joita postailla tänne näiden tylsien tekstien kaveriksi.
Loppurutistus valmisteiluissa alkakoon, koitan laittaa vielä välikuulumisia ennen lähtöä!
P.s. Kämppään skeptisesti suhtautuminen lienee turhaa, sillä soppari on allekirjoitettu ja pääsen heti muuttamaan sisään, kun saavun Utrechtiin. Kivaa tavata elämäni ensimmäiset kämppikset! Hangon viikonloppukämppistä ei lasketa. Eikä kommuunia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti